Meidän perhe tykkää retkeillä. Yleensä viikonloppuna siis tehdään eväät ja suunnataan joko jonnekin pääkaupunkiseudulla tai sitten automatkan päähän retkeilemään.  Nyt oltiin Sipoossa ja Porvoonkin puolelle käväistiin.

 Pitkospuut veivät lintutornille.

Sipoossa Hindbyssä.

 Viimeksi oltiin näissä samoissa maisemissa syksyllä sienessä. 
Silloin oli tuon rinkkamatkalaisen laskettu aika jo mennyt ja kovasti mulla supisteli ja mietin,että tännekö kuusten keskelle tuo syntyy. Seuraavana päivänä vasta tuli lähtö sairaalaan. Olisihan se ollut hauska mennä sienikori kädessä osastolle:-)

Monessa blogissa on viimeaikoina suositeltu kaikenlaista,erityisesti metsään menemistä. Sitä suosittelisin minäkin,samoin kuin kaikenlaisen turhantärkeän pönötyksen unohtamista ja villivihannesten syömistä.
En nyt kuitenkaan aio suositella mitään sen enempää,vaan vien teidät pienelle retkelle yhteen suosikkipaikkaani noin 1,5h matkan päähän helsingistä.

Omasta pihasta ulos,mäkeä alas ja hiekkatienreunaa pitkin niin pitkälle kuin pääsee.
Hyvällä tuurilla näihin aikoihin tien joka kohta muuttuu vain poluksi reunalla näkyy kukkimassa Näsiä.
Valko,-ja sinivuokkoja nyt ainakin.
 Sitten haavikon läpi korkeassa heinässä kahlaten syvemälle metsään. (Täällä asuu myös liito-orava)

 

ja siellä se jo solisee puro,pieninä putouksina se laskee  lammesta järveen ja välillä on pieni lehto,jonka joku viisas aikoinaan on saanut suojelualueeksi. 

Täällä on hyvä hengittää ja katsella saniaisten kasvua,jättimäisiä kuusia sammalenpeittämine juurineen ja suosikkiani vanhaa pihlajaa.

Kevät! Eilen vietin pari tuntia palleroni kanssa puutarhassa,ensin kasveja tutkien ja sitten kun hän nukkui, nostin jalat alleni penkille ja luin nauttien.
Melkoinen idylli.

kesäkuvia  Porvoosta ja pähkäilyä..

Viime aikoina olen ajatellut  aikalailla äitiyttä,naiseutta,omana itsenä olemista ja kaiken tämän yhdistämistä.

 Sitä minkälaista esimerkkiä lapsilleen näyttää ja haluaisiko ehkä muuttaa jotain.

Kevät on minusta hyvää aikaa muutenkin miettiä elämänsä suuntaa,tosin minä teen sitä toisinaan liiankin usein,niin,että oikein itseäni päänsisäinen jahkailuni ärsyttää.


 koetanpa siis  rauhoittua ja todeta,että Astronauttia minusta ei taida enää tulla,mutta koetan miettiä mitä ihan oikeasti tahtoisin työkseni tehdä,sitten kun töihin palaan.

 Minulla on taide alan koulutus,mutta viimeiset 7 vuotta olen puhunut tyttöjen koulutuksen puolesta.Supertärkeää työtä,mutta kenties haluaisin suunnata energiaani jonnekin muualle,mutta katsotaan nyt.

Nyt vanheimpain vapaalla ollessani pyrin ainakin  piirtämään ja joogaamaan päivittäin,myös hankkimaan joitain uusia taitoja,ihan vain omaksi ilokseni.
mutta kyllä tässä on välillä niin täydet päivät,etten meinaa saada nipistettyä edes tuota vähää itselleni. Yleensä joogaan aamusta ennenkuin tytöt heräävät tai pieni makoilee patjalla vieressä ja ihmettelee mitä se mamma oikein hommaa... pieni on onneksi aamulla aina iloinen ja hyväntuulinen.

3/52

Vähän aamutunnelmia viimeviikolta.  Kuvattu puhelimella.

1/52

Joulumielellä. Ollaan leivottu pipareita,tehty paljon paperilumihiutaleita ja mehiläisvaha kynttilöitä.
Ulkonakin oli jo pikkuisen lunta ja pakkasta,mutta nyt se on jo sulanut.
Kamerani on jotenkin rikki,kuviin tulee outoja viivoja. harmittaa,kun pieni muuttuu päiväpäivältä ja hetket jäävät taltioimatta. Olen kyllä sitten piirtämällä jotain tallentanut,mutta aika tavalla hitaampaa niin:-)
mukavaa viikonloppua.