Fiskarsissa täytyy päästä käymään aina välillä,eniten tykkään ehkä syksystä,kun pikkuisen vähemmän ihmisiä turistoloimassa.
Vaikka turistina sitä tietty itsekin on. Koetettiin mennä pikkuisen eri reittejä,kuin yleensä,mutta varmaan nämäkin talot on jo moneen kertaan tänne taltiotu.
Huomenna ois laskettu aika vauvalle,mutta noinkohan mahtaa vielä syntyä...

 Meidän kesä on ollut kyllä ehdottomasti eniten tällainen,uinnin täyteinen.
 Nyt en ole viikkoon päässyt uimaan ja tuntuu ihan epäreilulta,että eihän tämä nyt vielä tässä voinut olla? Monesti olen pitänyt kesälomani juurikin Elokuussa ja ilmat ovat olleet hyvät,mutta nyt tuntuu,että sataa jokapäivä.
Odottelen,että massuasukki päättää syntyä,viikko vielä laskettuun aikaan,eikä oikein osaa tarttua mihinkään tekemiseen kunnolla.
Olen kyllä todella iloinen ja kiitollinen,että saan viettää tulevan syksyn ja talven jne..lasteni kanssa luontoa ihmetellen ja pienistä asioista nauttien.
Samalla koetan taas kerran koota ajatuksia ja miettiä mihin oikeasti haluan voimavarojani käyttää.

 

 Häntälän notkot Somerniemi ja kuuma,niin kuin asiaan kuuluu.
Hetken voi kuvitella käyskentelevänsä alpeilla,ihailla ketokukkia,perhosten paljoutta ja alhaalla virtailevan veden äärellä lentäviä smaragdin vihreitä korentoja. Kuuluisa asukki pikkuapollokin nähtiin.
Alimmassa kuvassa osuusmeijeri,joka hurmasi minut jo noin 15 vuotta sitten,silloin se oli myynnissäkin ja kyllä oikeastaan vieläkin harmittaa etten vaan ryhtynyt selvittämään asiaa,tosin aika nuorihan vielä olin. Takana sellainen jättisuuri moniruutuinen kaari ikkuna,ihana!