Taas tuli vuosi täyteen,niin minulle,avioliitolleni,seurustelullemme,kuin tyttärellekin.
Huomaan palaavani vuodesta toiseen samoihin aikoihin samoihin ajatuksiin,kierrän jonkinlaista kehää.
Mietin mitä haluan elämältäni,ei silti etteikö se olisi onnellista ja ihanaa jo nyt,mutta koska haluan kehittyä koko ajan omana itsenäni ja tarjota lapsilleni mahdollisimmat hyvät olosuhteet kasvaa ja kehittyä,vahvoiksi,terveiksi,suvaitsevaisiksija onnellisiksi  ihmisiksi,mietin ovatko nämä elinolosuhteet joissa nyt olemme siihen kehitykseen parhaat.

 Haluan olla vapaa aikatauluista niin paljon,kuin mahdollista,enkä halua tehdä mitään työtä pelkästään rahan takia.

 Haluan olla lasteni kanssa niin paljon,kuin mahdollista.

 Haluan pois kaupungista,mutta en kuitenkaan koe ,että lapsille tekisi hyvää kasvaa ihan korvessa,varsinkin kun vanhempi on varsin sosiaalinen tapaus. paljon minua sosiaalisempi.

 Haluaisin kuitenkin tarjota heille enemmän itse kasvattamaamme ruokaa ja olla itsekin kaikin tavoin lähempänä maata ja luontoa.

 Haluan asua lähellä vettä ja kunnon metsää,tietäen,että voin syödä luonnonkasveja ja uida,kun haluan.

 Ennen ajattelin haluavani suuren vanhan,terveen talon jostakin maalta,mutta nyt olen valmis tinkimään niin koosta,kuin iästäkin. Tosin vanhan (ennen 1920 lukua rakennetun) vaihtoehto olisi itse rakentaminen/rakennuttaminen.

 Haluan maalata,piirtää.

 Haluan  nähdä tähdet,kun katson ulos ikkunasta.

kaikki vaikuttaa näin kovin selkeältä,mutta,koska en ole aivan näin itsekäs oikeassa elämässä on vielä muutama mutta matkassa.
Ja suuri osa näistä asioista toteutuu onneksi jo nyt.