Taas tuli vuosi täyteen,niin minulle,avioliitolleni,seurustelullemme,kuin tyttärellekin.
Huomaan palaavani vuodesta toiseen samoihin aikoihin samoihin ajatuksiin,kierrän jonkinlaista kehää.
Mietin mitä haluan elämältäni,ei silti etteikö se olisi onnellista ja ihanaa jo nyt,mutta koska haluan kehittyä koko ajan omana itsenäni ja tarjota lapsilleni mahdollisimmat hyvät olosuhteet kasvaa ja kehittyä,vahvoiksi,terveiksi,suvaitsevaisiksija onnellisiksi  ihmisiksi,mietin ovatko nämä elinolosuhteet joissa nyt olemme siihen kehitykseen parhaat.

 Haluan olla vapaa aikatauluista niin paljon,kuin mahdollista,enkä halua tehdä mitään työtä pelkästään rahan takia.

 Haluan olla lasteni kanssa niin paljon,kuin mahdollista.

 Haluan pois kaupungista,mutta en kuitenkaan koe ,että lapsille tekisi hyvää kasvaa ihan korvessa,varsinkin kun vanhempi on varsin sosiaalinen tapaus. paljon minua sosiaalisempi.

 Haluaisin kuitenkin tarjota heille enemmän itse kasvattamaamme ruokaa ja olla itsekin kaikin tavoin lähempänä maata ja luontoa.

 Haluan asua lähellä vettä ja kunnon metsää,tietäen,että voin syödä luonnonkasveja ja uida,kun haluan.

 Ennen ajattelin haluavani suuren vanhan,terveen talon jostakin maalta,mutta nyt olen valmis tinkimään niin koosta,kuin iästäkin. Tosin vanhan (ennen 1920 lukua rakennetun) vaihtoehto olisi itse rakentaminen/rakennuttaminen.

 Haluan maalata,piirtää.

 Haluan  nähdä tähdet,kun katson ulos ikkunasta.

kaikki vaikuttaa näin kovin selkeältä,mutta,koska en ole aivan näin itsekäs oikeassa elämässä on vielä muutama mutta matkassa.
Ja suuri osa näistä asioista toteutuu onneksi jo nyt.

Piirtäjä tyttö täytti 5 vuotta ja sai pikkusiskon.
Kuvia pienestä ja hauskoista puutarhassa vietetyistä 5,-vuotis synttäreistä olisi kyllä,mutta joku hassu poisti kuvaohjelman koko koneesta.
palailen paremmalla ajalla:-)

Fiskarsissa täytyy päästä käymään aina välillä,eniten tykkään ehkä syksystä,kun pikkuisen vähemmän ihmisiä turistoloimassa.
Vaikka turistina sitä tietty itsekin on. Koetettiin mennä pikkuisen eri reittejä,kuin yleensä,mutta varmaan nämäkin talot on jo moneen kertaan tänne taltiotu.
Huomenna ois laskettu aika vauvalle,mutta noinkohan mahtaa vielä syntyä...

 Meidän kesä on ollut kyllä ehdottomasti eniten tällainen,uinnin täyteinen.
 Nyt en ole viikkoon päässyt uimaan ja tuntuu ihan epäreilulta,että eihän tämä nyt vielä tässä voinut olla? Monesti olen pitänyt kesälomani juurikin Elokuussa ja ilmat ovat olleet hyvät,mutta nyt tuntuu,että sataa jokapäivä.
Odottelen,että massuasukki päättää syntyä,viikko vielä laskettuun aikaan,eikä oikein osaa tarttua mihinkään tekemiseen kunnolla.
Olen kyllä todella iloinen ja kiitollinen,että saan viettää tulevan syksyn ja talven jne..lasteni kanssa luontoa ihmetellen ja pienistä asioista nauttien.
Samalla koetan taas kerran koota ajatuksia ja miettiä mihin oikeasti haluan voimavarojani käyttää.

 

 Häntälän notkot Somerniemi ja kuuma,niin kuin asiaan kuuluu.
Hetken voi kuvitella käyskentelevänsä alpeilla,ihailla ketokukkia,perhosten paljoutta ja alhaalla virtailevan veden äärellä lentäviä smaragdin vihreitä korentoja. Kuuluisa asukki pikkuapollokin nähtiin.
Alimmassa kuvassa osuusmeijeri,joka hurmasi minut jo noin 15 vuotta sitten,silloin se oli myynnissäkin ja kyllä oikeastaan vieläkin harmittaa etten vaan ryhtynyt selvittämään asiaa,tosin aika nuorihan vielä olin. Takana sellainen jättisuuri moniruutuinen kaari ikkuna,ihana!