Tällaisia vekkuleita tuli luontopolulla vastaan. En oikein tunne lampaita ja vuohista kyllä olen haaveillut. NÄmä olivat kyllä mainioita halusivat rapsutuksia ja päkäpää
pässi oli vain mielissään kun Hilla 11kk. kiskoi pässiä sarvesta aika tukevalla otteella.

 Nyt on helle pehmittänyt aivot,enkä kykene muuhun,kuin sähkösanoma tyyliin:

 Elokuu vielä meillä tyttöjen kanssa lomaa.
Varmaan tahti vähän hellittää.
Tässä kuvia parin viikon takaisesta Turusta.

Pidän kiireettömistä aamuista.
Nousen tekemään joogaharjoitukseni muiden vielä nukkuessa.
Kun pääsen viimeisiin liikkeisiin pienin alkaa heräillä. Nostan hänet viereeni ja lepäilemme hetken.

Sitten laittelen rauhassa aaaamiaista.  Paljon teetä ja jogurttia hunajalla.

sitten kasvimaalle,jos ollaan maalla muuten ehkä kävelylle ja sitten uimaan.

                   Jossain välissä koetan piirtää ja lukeakin.

Leppoisia kesäpäiviä. Aikapaljon kyllä on reissattukin kotimaassa.

isompi tytär on venähtänyt varsaksi ja oppinut lukemaan ja ajamaan ilman apupyöriä.

                    Pienempi kävelee tuettuna.

Kaunista juhannusta!

Tällaisia kesäisiä kuvia.
Isomman tytön loma alkoi ja tulimme maalle. oli päästävä istuttamaan jo ihan liian suuriksi ehtineet taimet vihdoin maahan ja tutkimaan mitä kaikkea luonnossa tapahtuu.
Mullassa möyrimisen lisäksi olemme uineet sateesta huolimatta jokapäivä,sillä meidän mottomme voisi olla "päivä ilman uimista on hukkaanheitetty päivä".
Kuusenkerkkäsiirappia tehtiin pieni määrä ja nokkoset eivät onneksi ole vielä mahdottoman suuria,niinkuin pelkäsin.

 Meidän perhe tykkää retkeillä. Yleensä viikonloppuna siis tehdään eväät ja suunnataan joko jonnekin pääkaupunkiseudulla tai sitten automatkan päähän retkeilemään.  Nyt oltiin Sipoossa ja Porvoonkin puolelle käväistiin.

 Pitkospuut veivät lintutornille.

Sipoossa Hindbyssä.

 Viimeksi oltiin näissä samoissa maisemissa syksyllä sienessä. 
Silloin oli tuon rinkkamatkalaisen laskettu aika jo mennyt ja kovasti mulla supisteli ja mietin,että tännekö kuusten keskelle tuo syntyy. Seuraavana päivänä vasta tuli lähtö sairaalaan. Olisihan se ollut hauska mennä sienikori kädessä osastolle:-)

Monessa blogissa on viimeaikoina suositeltu kaikenlaista,erityisesti metsään menemistä. Sitä suosittelisin minäkin,samoin kuin kaikenlaisen turhantärkeän pönötyksen unohtamista ja villivihannesten syömistä.
En nyt kuitenkaan aio suositella mitään sen enempää,vaan vien teidät pienelle retkelle yhteen suosikkipaikkaani noin 1,5h matkan päähän helsingistä.

Omasta pihasta ulos,mäkeä alas ja hiekkatienreunaa pitkin niin pitkälle kuin pääsee.
Hyvällä tuurilla näihin aikoihin tien joka kohta muuttuu vain poluksi reunalla näkyy kukkimassa Näsiä.
Valko,-ja sinivuokkoja nyt ainakin.
 Sitten haavikon läpi korkeassa heinässä kahlaten syvemälle metsään. (Täällä asuu myös liito-orava)

 

ja siellä se jo solisee puro,pieninä putouksina se laskee  lammesta järveen ja välillä on pieni lehto,jonka joku viisas aikoinaan on saanut suojelualueeksi. 

Täällä on hyvä hengittää ja katsella saniaisten kasvua,jättimäisiä kuusia sammalenpeittämine juurineen ja suosikkiani vanhaa pihlajaa.